31.8
Heräsimme aamulla aikasin käymään ulkona uusissa maisemissa ja saattelemassa iskä töihin. Melkoria jäi hieman surettamaan taas yhden ihmisen poistuminen, mutta ilo palasi kun kello tuli 14.00 ja sama naama tulikin takaisin...:D Panta ja talutin ovat todella ilkeitä, eikä niiden kanssa oikein osata kävellä mitenkään päin, mutta kyllä poika pian tottuu että hihnan näkeminen tietääkin jotain kivaa. Nyt Melkor lähinnä yrittää tunkea päätään sängyn tai sohvan alle hihnan huomattuaan...:) Pihalla on kuitenkin paljon tekemistä ja talutin yleensä uppotuu samaan touhuun. Esim. Maassa ryömiminen ja pyöriminen on melkein hauskinta (mielellään kuraisin kohta hehtaarin alalla). Lenkille asti emme vielä ole oikein päässeet. Kun asiat on tehty, on Melkorin mielestä aika mennä takaisin sisälle.
Tämä päivä olikin jo paljon touhukkaampi ja ikäväkin yllätti vasta yön alettua, mutta sitäkään ei kestänyt kauaa kun nukkumatti jo kävi viskasemassa kuutiollisen unihiekkaa Melkor-vauvan silmiin.
maanantai, 3. syyskuu 2007
Ensimmäinen päivä kotona..
torstai, 30. elokuu 2007
Kotiin muutto...:)
30.8
Lähdettiin ajelemaan Saloon, kotia kohden siinä puolilta päivin ja oltiin vasta tuntien ajelemisen ja pysähdysten jälkeen kotona. Ilkeä matkapahoinvointi yllätti ja oksennustakin saatiin muutamia kertoja matkan aikana. Lopulta päästiin turvallisesti kotiin, jossa meitä vastassa oli "mummi ja pappa" sekä heidän Roosa koiransa. Roosa ei aluksi halunnut toivottaa Melkoria tervetulleeksi uuteen kotiinsa, koska poika tuli liian nopeaa, kenenkään varoittamatta hänen reviirilleen. Hetken mielenosoitusten jälkeen alkoi vauvakin jo hieman kiinnostamaan, juuri kun piti tehdä lähtöä. Ilta meni hieman apeissa ja itkuisissa tunnelmissa, tietysti oli iso ikävä vanhaan kotiin ja muiden sisarusten luo.
Lähdettiin ajelemaan Saloon, kotia kohden siinä puolilta päivin ja oltiin vasta tuntien ajelemisen ja pysähdysten jälkeen kotona. Ilkeä matkapahoinvointi yllätti ja oksennustakin saatiin muutamia kertoja matkan aikana. Lopulta päästiin turvallisesti kotiin, jossa meitä vastassa oli "mummi ja pappa" sekä heidän Roosa koiransa. Roosa ei aluksi halunnut toivottaa Melkoria tervetulleeksi uuteen kotiinsa, koska poika tuli liian nopeaa, kenenkään varoittamatta hänen reviirilleen. Hetken mielenosoitusten jälkeen alkoi vauvakin jo hieman kiinnostamaan, juuri kun piti tehdä lähtöä. Ilta meni hieman apeissa ja itkuisissa tunnelmissa, tietysti oli iso ikävä vanhaan kotiin ja muiden sisarusten luo.
